Sitä samaa, töitä, rahahuolia, suuria rahahuolia… Mistä apua ? Mies ei ymmärrä, valittaa että ei ole rahaa, vaikka juo kaiken ”ylimääräisen”.
Miksi olen jumissa tässä, voiko asiat muuttua vai kuvittelenko vain.. Toivon, joka ikinen päivä toivon että asiat muuttuisivat, mutta ei.. Miksi en osaa päästää irti tästä? Sanat ei auta. Pari viikkoa sitten otettiin tosi pahasti yhteen ja oikeasti meinattiin erota, minulla oli täydellinen mahdollisuus kävellä ulos ovesta, miksi en kävellyt !?? Olisko kaikki nyt paremmin jos oisin kävellyt siitä ovesta ulos? Noh, turha sitä on miettiä kun en kerta kävellyt. Joskus toivon että voisin olla tunteeton, tai siis olla ajattelematta muita, tai muiden tunteista. Jos joskus osaisi vaaan ajatella omaa itseään, eikä ketään muuta… Mutta ei helpota, kun meinattiin erota niin Mikko totesi että ”onhan sun helppo rakentaa uus elämä ja löytää uus kumppani kun oot noin nuori, en mä enää voi mitään löytää kun oon jo näin vanha.” MITÄ TOSSA TILANTEESSA PITÄIS PYSTYY SANOO TAI TEKEE !! Tuli huono omatunto, ja siinä taas vannoin rakkauttani mikkoa kohtaan.. Ja siinä sitä taas oltiin, parin päivän päästä sama beletti uudestaan… Olen kotipiika, maksan itseni kipeäksi tässä suhteessa, maksan n. 700 € kuukaudessa yhteisistä kuluista ja vuokramme on n.850 € SEHÄN ON MELKEIN SE SUMMA !! Miten vitun alas pitää mennä ennen kuin tajuaa päästää irti, ennenkuin hermo ja mielenterveys pettää…
